Olen Linda Hautala, reilu parikymppinen ilmajokelainen. Olen D&Kssa kokoaikasena työntekijänä. Ammatiltani olen eläintenhoitaja (sekä myös ravintolakokki).
Olen aluperin suuri kissafani. Pienenä pidin huolta siitä, että jokainen kylällä liikkuva kissa sai syödä sitä ruokaa mitä meilläkin sinä päivänä oli tarjolla. Leikkimökkiin tekemäni buffet oli suosittu kissojen ruokailupaikka iltaisin. Omaa kissaa minulle ei koskaan hankittu, ja salainen kissojen noutopöytä sai lopun siihen kun kissat alkoivat kotiutumaan liikaa, aina sisälle asti.
Ensimmäinen ihan oma lemmikkini oli kani. Myöhemmin sain omistukseeni myös gerbiilin sekä rottia. Aikani kului jyrsijöiden parissa, enkä oikein vielä tässä vaiheessa ymmärtänyt siskoni pakottavaa tarvetta saada koira. Reilu 12 vuotta sitten tämä siskon suuri toive sitten toteutui, meille siskoni omistukseen saapui koira, Islanninlammaskoira Simba. Pian tämän jälkeen oli selvää, että minunkin on saatava oma koira.
Tuli koira, siperianhusky. Ja pian tuli toinen, kolmas.. Koirat veivät nopeasti mukanaan, ja niistä tuli se juttu. Se juttu jonka vuoksi muutettiin maalle, laitettiin pystyyn tarhat ja aidat tuvan ympärille, hankittiin isompi auto, kärryt, reet.. Koiraharrastuksesta tuli elämäntapa. Vapaa- ajan viettäminen eläinten parissa ei enää riittänyt, vaan ravintolakokki opiskelujeni jälkeen oli selvä että opinnot jatkuvat maatalousoppilaitoksen puolella. Haaveissa oli tietysti tulevaisuudessa päästä tekemään töitä eläinten parissa.
Vuosien kuluttua minulla on siperianhuskyja nyt 9kpl (1v – 11v). Laumaan kuuluu myös yksi musta lammas, belgianpaimenkoira groenendael.
Koirien kanssa harrastan valjakkourheilua, sekä näyttelyitä. Belgianpaimenkoiran kanssa kävimme ennen myös aktiivisesti tokossa, mutta kipinä harrastamiseen sammui ensin koiralta, ja sitten myös omistajalta. Valjakkoharrastus tähän mennessä on ollut omaksi ja koirien iloksi treenailua, mutta kisaurat ovat päivä päivältä enemmän alkaneet vetämään puoleensa..
Koiranäyttelyissä käyn nykyään aika aktiivisesti, aina silloin kun en ole töissä olen yleensä jossain päin suomea näyttelyreissulla. 😉 Mielestäni näyttelyissä ehdottomasti mukavinta on tavata ympäri suomen muita yhtä hulluja koiraihmisiä – kavereita joita on tässä vuosien varrella kertynyt useita. Myös menestystä on tietysti mukava välillä saada. Omilta koirilta löytyy pari titteliä sekä muutama ryhmä- ja yksi bis sijoituskin.
Eläinten kanssa pidän tärkeänä sitä että jokainen saa päivittäin mielekästä tekemistä. Sekä hoitolalla että kotona pyrin aktivoimaan eläimiä mahdollisimman paljon. Eläinten aktivointi on aina yksilöllistä. Joku koira viihtyy parhaiten muiden koirien kanssa touhutessa, toinen haluaa viettää aikaa hoitajien kanssa. Myös kissat ovat erilaisia, ja niiden kanssa tulee ottaa huomioon yksilölliset vaatimukset. Aktivoitu, hoidossa viihtynyt lemmikki on mukava palauttaa hoidon päätyttyä omistajalle ”hoitolakertomuksen” kera. 🙂
